Miksi yritys, jossa olet töissä, on olemassa?
Entä mikä merkitys sun työllä on ja miten se liittyy isompaan kokonaisuuteen?

Näihin kysymyksiin ei monessa organisaatiossa pysähdytä riittävän usein. Arki täyttyy tehtävistä, palavereista ja tavoitteista, ja fokus siirtyy helposti siihen, mitä tehdään seuraavaksi. Harvemmin pysähdytään sen äärelle, miksi tätä kaikkea ylipäätään tehdään.

Silti juuri nämä kysymykset luovat pohjan työn merkitykselle, motivaatiolle ja hyvinvoinnille. Kun ihminen ymmärtää, miksi yritys on olemassa ja miten oma työ vie sitä eteenpäin, tekemiseen syntyy ihan eri fiilis. Työ ei ole enää pelkkää suorittamista, vaan osa jotain suurempaa.

Olen huomannut, että merkityksen kokemus ei synny itsestään. Sitä ei voi olettaa eikä se ilmesty organisaatioon itsestään. Se rakentuu arjessa. Sanoissa, kohtaamisissa ja siinä, mistä puhutaan ja mistä vaietaan.

Ja tässä kohtaa viestinnällä on valtava rooli.

Viestinnän tehtävä ei ole vain kertoa, mitä tehdään tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Sen tärkein tehtävä on auttaa jokaista näkemään oman työnsä merkitys osana isompaa kokonaisuutta. Muistuttaa, miksi tällä työllä on väliä ja kenelle.

Kun viestintä onnistuu tässä, se tukee motivaatiota, sitoutumista ja tunnetta siitä, että oma panos oikeasti merkitsee.

Hyvä viestintä ei ole pelkkää tiedottamista. Se on vuorovaikutusta, kaksisuuntaista empaattista keskustelua, jossa kuunteleminen on aivan yhtä tärkeää kuin puhuminen. Tilaa kysymyksille, epävarmuudelle ja myös eriäville näkemyksille.

Olen itse huomannut, että kun viestintään tuo ripauksen inhimillisyyttä, läpinäkyvyyttä ja osallistamista, voi alkaa tapahtua jotain merkittävää. Ihmiset uskaltavat kysyä, kommentoida ja ottaa kantaa. Näin syntyy luottamus, joka on kaiken toimivan työelämän pohja.

Lopulta viestintä ei ole vain sanoja.
Se on tunne, joka jää kohtaamisesta.

Mitä sinä ajattelet työyhteisöviestinnästä? Millainen viestintä on saanut sinut kokemaan, että olet aidosti mukana tai päinvastoin, jäänyt ulkopuolelle?